The End

Tähän päättyy tämän blogin lyhyt tarina. Laiskahko kirjoittaja kiittää kaikkia lukijoita!

Suomeen paluu tapahtui pitkän automatkan jälkeen elokuisena maanantaina ja nyt pari viikkoa kotona olleena voin todeta, että Suomi on ihana maa. Viimeinen lomaviikko kului Itä-Suomen kauniissa maisemissa ja lämpimissä loppukesän tunnelmissa. Tiistaina päädyimme viimein Kallion kotiin ja kaupungin vilskeeseen.

Työt alkoivat perjantaina vauhdikkaasti ja ensi viikolla saadaan taloon iso joukko uusia ja vanhoja opiskelijoita. Tätä innokkaasti odotellen aloittelen syksyä Kallio-Vallila akselilla.

Nähdään ja kuullaan! :)



BYE!

Sveitsi ja prismavakiot

Heipsis pitkästä aikaa!

Viime kerrasta on taas tapahtunut kaikenlaista. Ehkä isoin yllätyskäänne oli pikaisesti sunniteltu ja vielä pikaisemmin toteutettu Sveitsin reissu. Vaihtarikaveri Oliver kutsui kylään ja pienillä järjestelyillä siirryin viikonlopuksi Berniin ja Sveitsin vuoristomaisemiin... Ikimuistoinen viikonloppu, ihana luonto vuorineen ja jokineen. Nautin niin niin paljon luonnollisista ihmeistä kaiken tämän teennäisen Hollannin jälkeen.

Ihana järvi vuoristossa. Tänne tultiin maailman jyrkintä rinnettä kulkevalla junalla, joka muistutti enemmän vuoristorataa kuin junavaunua. Oli karmaiseva kokemus.

Mitenköhän päin tämän kuvan pitäisi olla? Aikas kapealla polulla ollaan, kuvassa minun lisäksi kesälomaileva Oliver.

Joki Bernissä. Kuva on otettu noin sekunti ennen kuin voimakas virta vei mennessään. Noin puolentoista kilometrin kellumisen jälkeen uimme rantaan, mikä ei ollutkaan mikään helppo nakki tuossa virrassa ja vauhdissa. Rantautumispaikka oli katsottu etukäteen huolella ja pääsin pintanaarmuja lukuun ottamatta hengissä pois vedestä. Oli kyllä adrenaliinit pinnassa, kun raahauduin viimein kuivalle maalle. Ja tämän järkytyksen jälkeen täytyi tietenkin kokeilla uudelleen ja uudelleen... Lopulta tehouinti rantaan sujui jo mallikkaasti ilman paniikkia! :)

Työt alkaa käydä vähiin: enää kaksi viikkoa jäljellä. Viime viikon helle on kadonnut, ihan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Toppatakkia on taas puettu päälle sateen ja tuulen keskellä. Exceliä, kanaalimittauksia ja huvipuistoa. Eli ihan perusjuttuja. Tänään oli hieman erikoisempi päivä, kun saimme tehtäväksi määrittää kaikille firman prismoille prismavakiot ja teipata ne niihin kiinni. Mittauksissa käytetään Trimblen S6 ja Leican 1200 -takymetreja ja jokainen prisma sai siis kaksi tarraa, jotka kertoivat oikeat millimetrimäärät. Excel-intoilija teki tuloksista myös hienon taulukon valokuvineen. ;)

Ensin mittasimme matkan takymetristä prismaan mittanauhalla, ja testasimme, että "yhteensopivissa" prismoissa oli oikeat, niihin tehtailla merkatut prismavakiot. Ja nehän olivat. Näihin tuloksiin vertaillen määritimme prismavakiot yhdeksälle prismalle edellä mainituilla kahdella kojeella. Eli tästä lähtien työkaverit: Jos sattuu Trimblen prisma jäämään kotiin, niin nyt voipi sitten mittailla vaikka miniprismalla tai Leican kolmekuuskymppisellä riippumatta siitä kumpi koje on takakontissa. Jee.

Minna kyläilee Bredassa tämän viikon ja perjantaiaamuna yritämme suoriutua Pariisiin tavalla X. Siellä on luvassa suomalais-ranskalais-kanadalainen viikonloppu, jonka jälkeen aloitan viimeisen kokonaisen työviikon Hollannissa. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Mutta hyvä näin.

Pariisi ja mielekkäämpiä mittaushommia

Bonjour,

Pariisi on ihana city! Pikkuruisen Bredan jälkeen oli hauskaa käydä aistimassa hieman suurkaupungin vilskettä, jota todella riitti koko viikonlopun ajan. Nukkumaan ei paljon ehtinyt. Lupaavista sade-ennusteista poiketen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko lauantain ja hellettä riitti vielä sunnuntaillekin.

Pariisissa oli hurjan näppärä Velib-pyoräsysteemi. Kulkuneuvon hinta on 1 euro päivää kohden ja pyoriä on todella paljon ja monessa paikassa! Taustalla on joku monumentti, etualalla valokuvaajan sormi. Keskivaiheilla hurjan tyytyväinen matkalainen.

Parasta Pariisissa. Davidin kaverit, joiden luona majoituimme, tarjoutuivat näyttämään kotikaupunkiaan paikalliseen tapaan, skoottereilla! Voi mikä kokemus, ja miten kauniilta Eiffel, Riemukaari, Louvre ja muut Pariisin kohokohdat näyttivät valaistuina pimeässä. Huomatkaa myos vaaleanpunainen kypärä!

Matkan varrelta...

Pariisin katakombit luurankoineen oli vaikuttava maanalainen kokemus kaikessa karmeudessaan...

Juuri ennen Eiffeliä kameran patterit lakkasivat toimimasta, joten niitä kuvia ehkä ensi kerran jälkeen... Ensi kerta on kahden viikon päästä. Vähiin käy nämä viikonloput. Jäljellä on enää tulevan viikonlopun lisäksi Pariis 2 -viikonloppu sekä The viimeinen viikonloppu. Sitten Juha tuleekin jo. :) Ennen Juhaa saan Suomi-seuraa ex-ope-maanmittari-Minnasta, joka tulee kylään ensi maanantaina ja Pariisiin matkattuamme tapaamme myos Tommin!

Töissä oli viime viikolla hieman hiljaista, kun en selän takia päässyt ulkosalle, mutta tänään olin taas tositoimissa Eftelingissä. Tai oikeastaan Eftelingin kyljessä sijaitsevassa lastentalossa. Talon idea on tarjota pitkäaikaissairaille lapsille sekä heidän perheilleen elämyslomia. Elämyksiä pihapiirissä riittikin ja muksut näyttivät varsin tyytyväisiltä prinsessamekoissaan ja Supermies-asuissaan. Me mitattiin muutama roska-astia ja ruohonleikkurivaja. Heh.

Mukavaa viikkoa kaikille. Kuulin huhuja, että Suomessakin paistaa aurinko, hyvä niin!!

Hellemaa

Helle jatkuu ja jatkuu. Kohta saisi tulla jo ukkonen, sademetsäilmasto on ollut parisen päivää aika vallitseva. Hiki tarttuu pintaan saman tien, kun avaa ulko-oven. Huoh!

Viikko on vierähtänyt toimistohommissa, olen käyttänyt Exceliä ja koodaillut kivoja koodikirjastoja Trimblelle ja Leicalle. Tämän ja eilisen päivän olen ajellut autolla, Leica takapenkillä. Vein sen huoltoon ja takaisin. Tänään myos voitin pelkoni ja ajoin venetraileri auton perässä toiselle puolelle Hollantia, huoh. Mitään ei hajonnut ja vene pääsi onnellisesti perille. Jaksaa vaan hirvittää yhä nämä kahdeksan miljoonaa autoa tässä pienessä maassa. Tutkailin hieman tilastoja ja nehän kertoivat, että Hollanti on 129 kertaa Suomea pienempi ja asukastiheys 24 kertaa kotimaatamme suurempi.

Nyt tyoviikon viimeiset sekunnit käynnissä ja pomo sanoi juuri, että ota olut ja lähde Pariisiin! Sen tosiaan teenkin! Seuraavassa blogikirjoituksessa lupaan kuvia Eiffelistä! :)

Potemista ja exceliä

Alkuviikon kotona tylsistymisen jälkeen olen taas ajellut päiviksi töihin. Torstaina olin juttuseurana ja latanpitäjänä erään tietyömaan läheisen asuinalueen vaaituksessa. Tänään olin puoli päivää kahvinkantajana ja loppupäiväksi sain vihdoin isomman projektin, jossa tapasin vanhan ystäväni Excelin.

Tässä projektissa, tai oikeastaan sen vaiheessa, eräät viemärikaivojen mittaustulokset halutaan esittää kahdessa toisiinsa kytketyssä taulukossa. Molemmissa taulukoissa tulee olemaan yhteistä (toisiinsa linkitettyä) ja erillistä mittausdataa. Monta juttua olin jo unohtanut, mutta yllättävän nopsaan tarvittava data alkoi palailemaan jostain pääkopan syvemmistä uumenista. :) Maanantaina jatkan kaavojen pähkäilyä ja testiaineistojen sijaan alan vastaanottaa oikeita mittaustuloksia mittamiehiltä. Jee!

Katselin jo hieman Suomen lentoja, voi hyvinkin olla, että lennän ensi viikon jälkeen kotia päin. Siellä saisi ainakin kunnon hoitoa selkään ja olisi vähemmän tuskaista tämä eläminen.

Mukavaa Juhannusta kaikille! Täällä sellaista ei oikein vietetä, mutta lähden tänään couchsurffaamaan Saksaan ja huomenillalla odottelen Jari-kollegaa perheineen saapuvaksi Bredaan. Mukavaaa!! :)

Tuulimyllyjä ja Rotterdam

Nyt sitä sitten ollaan töiden sijaan kotona. Kävely on tuskaista ja kumartuminen sekä melkein jokainen asento sattuu... Eilen sain kasan kipulääkkeitä, jotka kieltää kaiken keskittymistä vaativan puuhailun aina pyöräilystä alkoholin nauttimiseen, mutta kipu ei kyllä ole mihinkään hävinnyt. Noh, odotellaan...

Mutta sitten itse asiaan ja viime viikonloppuun. Kävimme Davidin kanssa katsomassa ensin moderneja tuulimyllyjä Europortissa ja sen jälkeen Unescon maailmanperintökohdetuulimyllyjä Kinderdijkissa. Rotterdamissakin tuli pistäydyttyä.

Tässä uusia tuulimyllyjä Europortin satama-alueelta.

Ja täytyy kyllä tunnustaa, että läheltä katsottuna myllyjen valtava koko yllätti. Normaalisti näitä on tottunut katselemaan vain moottoriteiden reunoilla hyvän välimatkan päästä.


Yksi Kinderdijkin maailmanperintötuulimyllyistä. Ja suurin osa noin kymmenestä tuulimyllystä oli myös asuinkäytössä. Aika unelmakämppä kanaalin varrella.


Rulliksilla edettiin. Huomattavasti vähemmän tuskaista ja noin tuhat kertaa ripeämpää kuin minun kävely!

Ja tässä Davidin kanssa Rotterdamissa. Kuvassa myös valokuvaajan sormi.

Turisteja ja kanaalimittauksia

Kylläpäs päivitykset taas kestää... Viime viikko oli mukavalla tavalla kiireinen, kun Suvi ja Riku kävivät Hollannin kamaralla ja poikettiinhan sitä Belgian puolellakin. Monenlaista ehdittiin tehdä Bredassakin, kotikaupungin nähtävyydetkin avautuivat minulle hiukkasen aiempaa paremmin. Tässä muutamia otoksia

Uiskentelemassa Bredan paremmalla tekojärvellä (1/2), vesi oli suht lämmintä vaikka aurinko oli melkein jo laskenut.

Bredan hiekka-aavikko ja kolme suomalaista varjoa.

Brysselin pakollinen nähtävyys Manneken piss. Ja hauska plussa oli, kun veden sijaan patsas alkoikin pissata olutta. :)

Oluen ohella Brysselin ehdoton herkku on suklaa. Tässä eräät turistit suklaamuseolla katsomassa suklaakonvehtien tekoa. Näytös taisi vakuuttaa sillä takaisin Bredaan matkatessa oli pussit ja kassit aikas täynnä suklaaherkkuja.

Töissä olin koko viikon Bredan keskustassa. Laskimme veneen Bredaa kiertävälle kanaalille ja tarkoituksena on nyt mitata koko kanaalin profiili. "Profiiliviivat" mitataan noin 25 metrin välein ja niitä on 110, jokaiselle viivalle viritetään köysi ja 20-50 metrin levyinen kanaali mitataan leveyssuunnassa metrin välein. Kuulostaa varmasti epäselvälle. Tilannetta selvittävät kuvatkin ovat vähissä, mutta tässäpä yksi maisemaotos ja toinen kukkaisotos.

Asuntolaivoja ei Bredassa ole hurjan montaa, mutta ehkä määrä on korvautunut laadulla, sillä näissä kaksi-kolmekerroksisissa paateissa ei ole luksuksesta tingitty. Toki joukossa on muutama vanhempikin yksilö ja jopa Coffeeshop.

Näitä ihania lumpeen kukkasia kanaaleissa kelluu solkenaan. Tarkkasilmäisimmät löytävät kuvasta kaksi mittaustenkin kannalta oleellista asiaa...

Viikonloppu on edennyt jo yli puolen välin! Tänään harrastin taas turistimatkailua Rotterdamin Europortissa ja Kinderdijkin tuulimyllyillä. Europortin satama-alue maalta katsottuna oli hienoinen pettymys verrattuna mukavaan veneajeluun pääsiäisenä Juhan kanssa, mutta onhan se jätti-iso, pakko todeta. Unescon maailmanperintökohteeksikin valitut tuulimyllyt olivat sen sijaan iloinen yllätys, todella kauniita, aivan kuin koristeiksi rakennettuja!

Pientä varjoa tähän oleiluun on alkanut tuottaa reistaileva selkä. Kipulääkkeet eivät enää auta ja tänään kesti tunnin päästä sängystä ylös. Pahaa pelkään, että ulkomailta tullaan taas kotiin puoli kroppaa paketissa (vrt. Norjan vaihtaripuolivuosi ja "pienoinen" hiihto-onnettomuus).

Kesäviikonloppu

Vallilassa on aherrukset päättyneet, onnea kaikille uusille kartoittajille, lomalaisille koko vuoden uurastelusta ja erityistsempit kaikille, jotka jatkavat kesäkuuta töiden parissa!!

Täällä oli jostain kumman syystä tänään pyhäpäivä, googlailemalla selvisi, että kyseessä on katolilaisten Whit Monday. Tämän viikon torstai ja perjantai ovat myös vapaapäiviä, kun Riku ja Suvi tulevat kyläilemään. Suunnitteilla on ainakin huvipuistoa, Brysseliä ja paikallisia oluita. Luvassa on siis hurjan rankka kahden päivän työviikko, joka kuluu viime viikon tapaa kanaaleilla veneillen ja mittaillen!

Tässä vielä kuvia viikonlopusta, joka oli tiivistettynä kitesurfingia ja rannalla löhöilyä. Sunnuntaina saatoin myös lomailevan Virpi-kolleegan Suomen koneeseen ja seuraavat parisen viikkoa autoilen Citroenilla.

Tästä se homma lähti! Harkkarileija ylös ja haltuun. Monenmoisia jippoja tuosta lajista kyllä löytyy. Ennen veteen pääsyä turvallisuus- ja välineidenhallintakurssit ovat aivan ehdottomia. Pelkän tuulen ja leijan kanssa puuhailu aiheutti minun käsittelyssä jo aikamoista jälkeä avustajille, mutta olivat ilmeisesti tottuneet vastaavanlaisiin tilanteisiin ja sähläyksiin.

Tuuli on offshore ja leija pitäisi saada kello kahteentoista. Vähän on vielä hakusessa. Pisteet kuvaajalle, että leija on ilmassa! ;)

Sitten kun homma lähti sujumaan, niin eihän sitä meinannut raaskia lopettaa. Lauantaina puuhastelin leijan kanssa jonkun tunnin ja sunnuntaina hieman lisää. Seuraava askel on mennä kurssille! Mahtava laji!

Reissailua ja turistikuvia

Pääkaupunkitourneen kolmas askel on Wien. Käväisin pitkän helatorstaiviikonlopun aikana Trondheim-kaverin, Jakobin luona Itävallan pääkaupunkikierroksella. Kulttuuria tuli syötyä aimo annos, ehkä jopa liikaa. Ymmärrän kyllä erittäin mainiosti miksi Wieniin on tapana mennä nauttimaan taide-elämyksistä. Tässä muutamia otoksia:

Toinen niistä kahdesta linnasta - kuvassa siis linnanpiha


Museumplan, iso aukio, jonka ympärillä paljon museoita. Nuoriso taisi kyllä nauttia jostain ihan muusta kulttuurista!

Tässä jotain mitä Hollannista ei löydy. Alppien loppusuora eli muutama aikas korkea mäki. Näitä on ollutkin ikävä!! Mukaan tarttui myös punkki.

Vaatimaton kattoterassi ja ihana auringonlasku, joka peittyy minun taakse...

Sitten täytyy kyllä jakaa myös muutama kuva Hollannin ihanuuksista ja erikoisuuksista.

Suosikkiterassini "Bredan sydän" paloi. Uskomattoman näköistä miten palo ei levinnyt yhtään viereisiin, palaneessa kohteessa kiinni oleviin rakennuksiin. Jos jotain positiivista, niin kirkko näkyy nyttemmin hieman paremmin Grote Marktille.

Lenkkipolkujen keskellä, pienen juoksumatkan päästä kotoa, on iso hiekka-alue. Siellä tulee kyllä aina kummallinen tunne, että jotain puuttuu.

Sitä jotain eli vettä löytyykin sitten koko länsirannikon pituudelta. Tässä innokas turisti Rotterdamin liepeillä...

Kovin olimme innoissaan menossa katselemaan kauniita tulppaanipeltoja! Toukokuun alussa jäljellä tosin oli enää vain raadot ja pari hassua vaaleanpunaista yksilöä. Eli tältä reissulta jäivät tulppaanit näkemättä.

Tässä olisi haastetta tulevalle viikonlopulle. Ilmoittauduin Couchsurfing-yhteisön kautta kokeilemaan leijalautailua (kitesurfing). Jännittävää kerrassaan. Toivottavasti reistaileva selkä pysyy kasassa, niin pääsen edes yrittämään tätä extreme sport -kategoriaankin luokiteltua urheilulajia, JIPII!
-



Mukavaa viikkoa ja ahertelua arjen askareisiin kaikille. Vallilan kolmosluokkalaiset ovat kovasti olleet mielessäni: siellä sitä vaan viimeistä viikkoa vieritellään ja lauantaina valmistuu huikeat yhdeksän kartoittajaa. Ensi viikolla arkiaskareisiin tulee mukavaa piristystä, kun Suvi ja Riku tulevat kylään. Nyt sataa vettä, mutta tulevalle viikolle olen tilannut ainoastaan aurinkoa ja lämpöä! :) Tervetuloa!!!

Signalointia Hollannin tapaan

Viime viikon hauskin projekti oli ehdottomasti signalointi ja signaalien mittaus tulevaa ilmakuvausta varten. Signalointi tapahtui aivan Saksan ja Hollannin rajalla. Signaaliksi kelpasi jo katuun maalatut erottuvat pisteet ja tarvittaessa signaalit täytyi maalata itse. JIPII!

Ensin katuun piirrettiin liidulla kaksi ympyrää. Isomman sisälle pienempi.



Sisäympyrä maalattiin valkoiseksi ja ulkoreuna mustaksi.


Maalaustöiden jälkeen pistettä mitattiin 2 x 3 minuuttia. Mikäli isompia heittoja oli, niin mitattiin vielä lisää.

The Queen's day (or weekend)

Kuningattaren päivän kuvia pienellä viiveellä. Päivää juhlitaan nykyisen kuningattaren äidin syntymäpäivänä. Ja lyhyesti täytynee vain todeta, että Amsterdam on kyllä ihana ihana kaupunki! Tässä yleistä tunnelmaa iltapäivältä. Kuningattareen kohdistuneen terrori-iskun seurauksena Amsterdamissa oli juhlijoita ainoastaan 600 000 henkilöä, kun normaali määrä on noin kaksi miljooonaa... Tungosta riitti kaikesta huolimatta!

Kanavissa oli tungosta, kun kaikki halusivat päästä risteilemään. Ja voi sitä erilaisten veneiden ja "veneiden" määrää. Yhdistävä tekijä oli ainoastaan oranssi vaatetus, joka on eräs kuningattaren päivän ehdoton juttu.

WC-järjestelyt olivat hoidettu hienosti. Siisteimmistä sai maksaa hieman isompia summia...

Vappua juhlittiin Davidin ja Kirsin kanssa tietenkin piknikin merkeissä. Pienen hakemisen jälkeen kaupasta löytyi myös Freixenetiä.

GPS-mittauksia

Hyvää huomenta! Oma vastuuprojektini The Aita alkaa olla loppusuoralla. Tässä hieman kuvia matkan varrelta. Yhteenvetona täytyy todeta, että aika pieniä oli ne ongelmat, joita siinä Trimblen mainosvideossa Maukalla (vai oliko se Seppo) on... :)

Varusteet: Laatikollinen satelliittipaikannustavaraa, laatikollinen radiovastaanotintavaraa sekä tallennin ja GPS-vastaanotin mittauksia varten. Aluksi tuntui, että kaapeleita ja liittimiä on niin paljon, ettei ne millään voi mennä oikeisiin paikkoihin, mutta pienellä treenauksella ja virheitä tekemällä palapeli alkoi kasaantua kerta kerralta nopeammin.



Jan rakentamassa tukiasemaa.




Tässä kaunis lopputulos. Piuhat ja akutkin ovat siististi bokseissa eikä lojumassa pitkin peltoa! Mittaukset voi alkaa. Taustalla mittauksen kohde, joka oli siis aita moottoritien varressa.



The Aita! Sitä on sitten mitattu ainakin kolmisenkymmentä kilometriä, piste jokaisen 25 metrin kohdalle sekä kaarteisiin tietenkin enemmän.

Portitkin mitattiin...


Sekä eläinten ylityskäytävät.


Olihan se ihan hauskaa ja nopeaa, kun kaikki toimi. Mutta jotenkin tuntui, että niin oli monta liikkuvaa osaa, että kaiken aikaa jostain vempeleestä oli patterit finaalissa tai jos ei radioyhteys ollut poikki, niin satelliitit loppuivat kesken. Ja okei, jotain ehkä saattaa ihmetyttää miksi tämä tehtiin staattisesti eikä virtuaalista tukiasemaa käyttäen. Varma en ole, mutta veikkaan kahta asiaa:
a) raha
b) kivaa treeniä mulle. ;)


Tässäpä tämä tällä kertaa. Ensi viikon jälkeen toivottavasti saan taas tietokoneen ja blogi päivittyy ripeämmin. Skandikirjainten kirjoittaminen vaatii konttorilla neljä nappulan painallusta, joten ä ja kaverinsa ö ovat aika haasteellisia... Pieniä asioita sitä oppii arvostamaan! :)

Yritän saada vielä tällä viikolla muutamia kuvia Kuningattaren päivästä ja Hollannin Vapusta, jotka hujahtivat tietenkin Amsterdamissa! :)

Kuningattaren yö

Tänään on kauan odotettu kuningattaren yö. Sitä seuraa tietenkin Vappu ja seuraavan kerran töitä on vasta maanantaina! JIPII.

Kanavamittauksia kuvin

Aurinko on jaksanut paistaa jo aika kauan putkeen. Rusketuskin alkaa olla jo kohdillaan. Eilen teimme taas kanavamittauksia Etelä-Hollannissa (South Holland), joka siis on Bredasta jonkin matkaa pohjoiseen.

Ensin pystytimme takymetrin sopivalle saarelle, orientoimme sen GPS:n avulla ja mittaukset olivat valmiit alkamaan.

Työnjako oli aika selkeä: Giliam alias sammakkomies uiskenteli kanavassa prismasauvan kanssa.


Minun tehtävänä oli painella koodit tallentimeen ja ajella venettä. Molemmat sujuivatkin jo paljon jouhevammin kuin edellisellä kerralla.

Lounastauolla oli hauskaa vaan makoilla rannalla. :)

Viikonlopuksi matkaan Saksaan Munsteriin katsomaan Davidia ja Ninaa, vaihtarikavereita Trondheimin ajoilta. Ihan huippua. Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Elämää ilman tietokonetta

Blogin kirjoittelu on hieman jäänyt vähiin, koska tietokone päätti sopimuksensa viime viikolla. Oikeastaan ei kyllä yhtään edes harmita, parempikin keksiä jotain mielekkäämpääkin tekemistä kuin istua näyttoruudun edessä.

Viime viikko oli kovin GPS painotteinen. Teimme mittauksia niin huvipuistossa kuin veneillen pitkin kanavia. Loppuviikosta jopa pystytimme tukiaseman tuohon pihalle ja kokeilimme sen toimivuutta. Kyllähän se toimikin ihan kivasti kolmen kilometrin säteellä! Tällä viikolla pääsen mahdollisesti jo itsekseni mittailemaan jonnekin moottoritien varteen. Huimaa edistystä kerrassaan.

Viikonloppu meni aikas vauhdikkaasti. Perjantaina tapasin paikallisia couchsurffareita ja lauantaina ja sunnuntaina olin Belgian rannikolla. Ja olipas kyllä aika mageita ja pitkiä hiekkarantoja sekä -dyynejä. Täytynee mennä kesällä uudelleen, kun on enemmän uinti- ja rantakelit! Aurinko paistoi tosin viikonloppunakin, mutta vesi oli vielä aikas viileää. Laitan kuvia pikimmiten tänne!

Mukavaa viikon alkua kaikille!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Yötyö

Olen ollut nyt kaksi yötä töissä. Rannikolla, Zealandissa on suuri tunneli, joka suljetaan kahdesti vuodessa seurantamittauksia, siivousta, lamppujen vaihtoa yms. varten. Juu, tarkat lukijat ehkä hämärästi muistavat ensimmäisen työpäiväni, jolloin olin saman tunnelin reunoja mittaamassa.

Ensimmäisenä yönä suljettiin toiseen suuntaan kulkevat kaistat ja toisena yönä vastakkaiseen suuntaan kulkevat. Joskus aikanaan tunnelin elementteihin on naputeltu nauloja, joiden etäisyyksiä sitten mittailimme MITTANAUHALLA! Eli mistään suuresta tieteestä ei ollut kyse, vaan työvälineinä toimivat viiden metrin mitan lisäksi taskulamppu ja muistikirja, jonne tulokset kirjattiin. Ja täytyypä tunnustaa vielä sekin, että ei tuossa hommassa ihan koko yö kulunut. Muutamassa tunnissa homma oli pulkassa ja nyt olen sitten ansaitulla(?) vapaapäivällä. ;)

Työkaveri Giliam ja Vlaketunneli.

Tiukat mittaukset.

Ja vapaapäivähän maistuu tänään erityisen mukavalta. Juha tuli eilen illalla ja lähdetään tässä hetimiten katselemaan Bredan ihmeitä. Muutama päivä näissä ympyröissä ja lauantaina junaillaan jonkun mutkan kautta Damiin.

Ja tuonne sivupalkkiin lisäsin muutaman turistikuvan, joita pääasiassa Virpin kameralla ollaan napsuteltu Belgiassa ja Biesboschissa. Mukavaa pääsiäisen odottelua kaikille!