The End

Tähän päättyy tämän blogin lyhyt tarina. Laiskahko kirjoittaja kiittää kaikkia lukijoita!

Suomeen paluu tapahtui pitkän automatkan jälkeen elokuisena maanantaina ja nyt pari viikkoa kotona olleena voin todeta, että Suomi on ihana maa. Viimeinen lomaviikko kului Itä-Suomen kauniissa maisemissa ja lämpimissä loppukesän tunnelmissa. Tiistaina päädyimme viimein Kallion kotiin ja kaupungin vilskeeseen.

Työt alkoivat perjantaina vauhdikkaasti ja ensi viikolla saadaan taloon iso joukko uusia ja vanhoja opiskelijoita. Tätä innokkaasti odotellen aloittelen syksyä Kallio-Vallila akselilla.

Nähdään ja kuullaan! :)



BYE!

Sveitsi ja prismavakiot

Heipsis pitkästä aikaa!

Viime kerrasta on taas tapahtunut kaikenlaista. Ehkä isoin yllätyskäänne oli pikaisesti sunniteltu ja vielä pikaisemmin toteutettu Sveitsin reissu. Vaihtarikaveri Oliver kutsui kylään ja pienillä järjestelyillä siirryin viikonlopuksi Berniin ja Sveitsin vuoristomaisemiin... Ikimuistoinen viikonloppu, ihana luonto vuorineen ja jokineen. Nautin niin niin paljon luonnollisista ihmeistä kaiken tämän teennäisen Hollannin jälkeen.

Ihana järvi vuoristossa. Tänne tultiin maailman jyrkintä rinnettä kulkevalla junalla, joka muistutti enemmän vuoristorataa kuin junavaunua. Oli karmaiseva kokemus.

Mitenköhän päin tämän kuvan pitäisi olla? Aikas kapealla polulla ollaan, kuvassa minun lisäksi kesälomaileva Oliver.

Joki Bernissä. Kuva on otettu noin sekunti ennen kuin voimakas virta vei mennessään. Noin puolentoista kilometrin kellumisen jälkeen uimme rantaan, mikä ei ollutkaan mikään helppo nakki tuossa virrassa ja vauhdissa. Rantautumispaikka oli katsottu etukäteen huolella ja pääsin pintanaarmuja lukuun ottamatta hengissä pois vedestä. Oli kyllä adrenaliinit pinnassa, kun raahauduin viimein kuivalle maalle. Ja tämän järkytyksen jälkeen täytyi tietenkin kokeilla uudelleen ja uudelleen... Lopulta tehouinti rantaan sujui jo mallikkaasti ilman paniikkia! :)

Työt alkaa käydä vähiin: enää kaksi viikkoa jäljellä. Viime viikon helle on kadonnut, ihan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Toppatakkia on taas puettu päälle sateen ja tuulen keskellä. Exceliä, kanaalimittauksia ja huvipuistoa. Eli ihan perusjuttuja. Tänään oli hieman erikoisempi päivä, kun saimme tehtäväksi määrittää kaikille firman prismoille prismavakiot ja teipata ne niihin kiinni. Mittauksissa käytetään Trimblen S6 ja Leican 1200 -takymetreja ja jokainen prisma sai siis kaksi tarraa, jotka kertoivat oikeat millimetrimäärät. Excel-intoilija teki tuloksista myös hienon taulukon valokuvineen. ;)

Ensin mittasimme matkan takymetristä prismaan mittanauhalla, ja testasimme, että "yhteensopivissa" prismoissa oli oikeat, niihin tehtailla merkatut prismavakiot. Ja nehän olivat. Näihin tuloksiin vertaillen määritimme prismavakiot yhdeksälle prismalle edellä mainituilla kahdella kojeella. Eli tästä lähtien työkaverit: Jos sattuu Trimblen prisma jäämään kotiin, niin nyt voipi sitten mittailla vaikka miniprismalla tai Leican kolmekuuskymppisellä riippumatta siitä kumpi koje on takakontissa. Jee.

Minna kyläilee Bredassa tämän viikon ja perjantaiaamuna yritämme suoriutua Pariisiin tavalla X. Siellä on luvassa suomalais-ranskalais-kanadalainen viikonloppu, jonka jälkeen aloitan viimeisen kokonaisen työviikon Hollannissa. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Mutta hyvä näin.

Pariisi ja mielekkäämpiä mittaushommia

Bonjour,

Pariisi on ihana city! Pikkuruisen Bredan jälkeen oli hauskaa käydä aistimassa hieman suurkaupungin vilskettä, jota todella riitti koko viikonlopun ajan. Nukkumaan ei paljon ehtinyt. Lupaavista sade-ennusteista poiketen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko lauantain ja hellettä riitti vielä sunnuntaillekin.

Pariisissa oli hurjan näppärä Velib-pyoräsysteemi. Kulkuneuvon hinta on 1 euro päivää kohden ja pyoriä on todella paljon ja monessa paikassa! Taustalla on joku monumentti, etualalla valokuvaajan sormi. Keskivaiheilla hurjan tyytyväinen matkalainen.

Parasta Pariisissa. Davidin kaverit, joiden luona majoituimme, tarjoutuivat näyttämään kotikaupunkiaan paikalliseen tapaan, skoottereilla! Voi mikä kokemus, ja miten kauniilta Eiffel, Riemukaari, Louvre ja muut Pariisin kohokohdat näyttivät valaistuina pimeässä. Huomatkaa myos vaaleanpunainen kypärä!

Matkan varrelta...

Pariisin katakombit luurankoineen oli vaikuttava maanalainen kokemus kaikessa karmeudessaan...

Juuri ennen Eiffeliä kameran patterit lakkasivat toimimasta, joten niitä kuvia ehkä ensi kerran jälkeen... Ensi kerta on kahden viikon päästä. Vähiin käy nämä viikonloput. Jäljellä on enää tulevan viikonlopun lisäksi Pariis 2 -viikonloppu sekä The viimeinen viikonloppu. Sitten Juha tuleekin jo. :) Ennen Juhaa saan Suomi-seuraa ex-ope-maanmittari-Minnasta, joka tulee kylään ensi maanantaina ja Pariisiin matkattuamme tapaamme myos Tommin!

Töissä oli viime viikolla hieman hiljaista, kun en selän takia päässyt ulkosalle, mutta tänään olin taas tositoimissa Eftelingissä. Tai oikeastaan Eftelingin kyljessä sijaitsevassa lastentalossa. Talon idea on tarjota pitkäaikaissairaille lapsille sekä heidän perheilleen elämyslomia. Elämyksiä pihapiirissä riittikin ja muksut näyttivät varsin tyytyväisiltä prinsessamekoissaan ja Supermies-asuissaan. Me mitattiin muutama roska-astia ja ruohonleikkurivaja. Heh.

Mukavaa viikkoa kaikille. Kuulin huhuja, että Suomessakin paistaa aurinko, hyvä niin!!

Hellemaa

Helle jatkuu ja jatkuu. Kohta saisi tulla jo ukkonen, sademetsäilmasto on ollut parisen päivää aika vallitseva. Hiki tarttuu pintaan saman tien, kun avaa ulko-oven. Huoh!

Viikko on vierähtänyt toimistohommissa, olen käyttänyt Exceliä ja koodaillut kivoja koodikirjastoja Trimblelle ja Leicalle. Tämän ja eilisen päivän olen ajellut autolla, Leica takapenkillä. Vein sen huoltoon ja takaisin. Tänään myos voitin pelkoni ja ajoin venetraileri auton perässä toiselle puolelle Hollantia, huoh. Mitään ei hajonnut ja vene pääsi onnellisesti perille. Jaksaa vaan hirvittää yhä nämä kahdeksan miljoonaa autoa tässä pienessä maassa. Tutkailin hieman tilastoja ja nehän kertoivat, että Hollanti on 129 kertaa Suomea pienempi ja asukastiheys 24 kertaa kotimaatamme suurempi.

Nyt tyoviikon viimeiset sekunnit käynnissä ja pomo sanoi juuri, että ota olut ja lähde Pariisiin! Sen tosiaan teenkin! Seuraavassa blogikirjoituksessa lupaan kuvia Eiffelistä! :)

Potemista ja exceliä

Alkuviikon kotona tylsistymisen jälkeen olen taas ajellut päiviksi töihin. Torstaina olin juttuseurana ja latanpitäjänä erään tietyömaan läheisen asuinalueen vaaituksessa. Tänään olin puoli päivää kahvinkantajana ja loppupäiväksi sain vihdoin isomman projektin, jossa tapasin vanhan ystäväni Excelin.

Tässä projektissa, tai oikeastaan sen vaiheessa, eräät viemärikaivojen mittaustulokset halutaan esittää kahdessa toisiinsa kytketyssä taulukossa. Molemmissa taulukoissa tulee olemaan yhteistä (toisiinsa linkitettyä) ja erillistä mittausdataa. Monta juttua olin jo unohtanut, mutta yllättävän nopsaan tarvittava data alkoi palailemaan jostain pääkopan syvemmistä uumenista. :) Maanantaina jatkan kaavojen pähkäilyä ja testiaineistojen sijaan alan vastaanottaa oikeita mittaustuloksia mittamiehiltä. Jee!

Katselin jo hieman Suomen lentoja, voi hyvinkin olla, että lennän ensi viikon jälkeen kotia päin. Siellä saisi ainakin kunnon hoitoa selkään ja olisi vähemmän tuskaista tämä eläminen.

Mukavaa Juhannusta kaikille! Täällä sellaista ei oikein vietetä, mutta lähden tänään couchsurffaamaan Saksaan ja huomenillalla odottelen Jari-kollegaa perheineen saapuvaksi Bredaan. Mukavaaa!! :)

Tuulimyllyjä ja Rotterdam

Nyt sitä sitten ollaan töiden sijaan kotona. Kävely on tuskaista ja kumartuminen sekä melkein jokainen asento sattuu... Eilen sain kasan kipulääkkeitä, jotka kieltää kaiken keskittymistä vaativan puuhailun aina pyöräilystä alkoholin nauttimiseen, mutta kipu ei kyllä ole mihinkään hävinnyt. Noh, odotellaan...

Mutta sitten itse asiaan ja viime viikonloppuun. Kävimme Davidin kanssa katsomassa ensin moderneja tuulimyllyjä Europortissa ja sen jälkeen Unescon maailmanperintökohdetuulimyllyjä Kinderdijkissa. Rotterdamissakin tuli pistäydyttyä.

Tässä uusia tuulimyllyjä Europortin satama-alueelta.

Ja täytyy kyllä tunnustaa, että läheltä katsottuna myllyjen valtava koko yllätti. Normaalisti näitä on tottunut katselemaan vain moottoriteiden reunoilla hyvän välimatkan päästä.


Yksi Kinderdijkin maailmanperintötuulimyllyistä. Ja suurin osa noin kymmenestä tuulimyllystä oli myös asuinkäytössä. Aika unelmakämppä kanaalin varrella.


Rulliksilla edettiin. Huomattavasti vähemmän tuskaista ja noin tuhat kertaa ripeämpää kuin minun kävely!

Ja tässä Davidin kanssa Rotterdamissa. Kuvassa myös valokuvaajan sormi.

Turisteja ja kanaalimittauksia

Kylläpäs päivitykset taas kestää... Viime viikko oli mukavalla tavalla kiireinen, kun Suvi ja Riku kävivät Hollannin kamaralla ja poikettiinhan sitä Belgian puolellakin. Monenlaista ehdittiin tehdä Bredassakin, kotikaupungin nähtävyydetkin avautuivat minulle hiukkasen aiempaa paremmin. Tässä muutamia otoksia

Uiskentelemassa Bredan paremmalla tekojärvellä (1/2), vesi oli suht lämmintä vaikka aurinko oli melkein jo laskenut.

Bredan hiekka-aavikko ja kolme suomalaista varjoa.

Brysselin pakollinen nähtävyys Manneken piss. Ja hauska plussa oli, kun veden sijaan patsas alkoikin pissata olutta. :)

Oluen ohella Brysselin ehdoton herkku on suklaa. Tässä eräät turistit suklaamuseolla katsomassa suklaakonvehtien tekoa. Näytös taisi vakuuttaa sillä takaisin Bredaan matkatessa oli pussit ja kassit aikas täynnä suklaaherkkuja.

Töissä olin koko viikon Bredan keskustassa. Laskimme veneen Bredaa kiertävälle kanaalille ja tarkoituksena on nyt mitata koko kanaalin profiili. "Profiiliviivat" mitataan noin 25 metrin välein ja niitä on 110, jokaiselle viivalle viritetään köysi ja 20-50 metrin levyinen kanaali mitataan leveyssuunnassa metrin välein. Kuulostaa varmasti epäselvälle. Tilannetta selvittävät kuvatkin ovat vähissä, mutta tässäpä yksi maisemaotos ja toinen kukkaisotos.

Asuntolaivoja ei Bredassa ole hurjan montaa, mutta ehkä määrä on korvautunut laadulla, sillä näissä kaksi-kolmekerroksisissa paateissa ei ole luksuksesta tingitty. Toki joukossa on muutama vanhempikin yksilö ja jopa Coffeeshop.

Näitä ihania lumpeen kukkasia kanaaleissa kelluu solkenaan. Tarkkasilmäisimmät löytävät kuvasta kaksi mittaustenkin kannalta oleellista asiaa...

Viikonloppu on edennyt jo yli puolen välin! Tänään harrastin taas turistimatkailua Rotterdamin Europortissa ja Kinderdijkin tuulimyllyillä. Europortin satama-alue maalta katsottuna oli hienoinen pettymys verrattuna mukavaan veneajeluun pääsiäisenä Juhan kanssa, mutta onhan se jätti-iso, pakko todeta. Unescon maailmanperintökohteeksikin valitut tuulimyllyt olivat sen sijaan iloinen yllätys, todella kauniita, aivan kuin koristeiksi rakennettuja!

Pientä varjoa tähän oleiluun on alkanut tuottaa reistaileva selkä. Kipulääkkeet eivät enää auta ja tänään kesti tunnin päästä sängystä ylös. Pahaa pelkään, että ulkomailta tullaan taas kotiin puoli kroppaa paketissa (vrt. Norjan vaihtaripuolivuosi ja "pienoinen" hiihto-onnettomuus).