torstai 12. maaliskuuta 2009

Tragikomiikkaa

Hello!

Olen tässä nyt parisen päivää pitänyt pientä mykkäkoulua töissä. Eikä johdu mistään mielentilasta tai muustakaan asenneongelmasta, vaan minulla ja työkaverillani on vaan niin kutsuttu vankka kielimuuri välillämme. Ihan kaikki muukaan ei ole mennyt putkeen ja muutaman kerran on tullut jo elävästi mieleen Vallilanlaakson maastarit. Terveisiä vaan Pontukselle, joka tuskin tätä blogia lukee, mutta näköjään täällä ammattimaailmassakin (joillakin) on tapana kantaa uuden karheita takymetreja kolmijalkojen päällä hmm.. Ja huhhoi kuinka monta kertaa kahden päivän aikana 2.6 metrin pituinen prismasauva prismoineen on sanonut kops; ensin nurmikkoon, sitten asfalttiin autotielle ja loppuhuipennuksena autokaupan ikkunaan. Ja se oli aika kova KOPS.

Ja sitten havainnollinen esimerkki autolla kulkeville aloitteleville mittamiehille:
1) On tosi helppoa ja coolia parkkeerata firman logoilla varustettu auto puolen metrin päähän kiintopisteestä keskelle pyörätietä. Tätä ennen ilman muuta ajetaan mahdollisimman pitkä pätkä pyörätietä hätävilkut päällä vaikka vieressä menisikin autotie.
2) Pystytetään koje pisteen päälle ja otetaan käyttöön takymetrin robottiominaisuudet, koska sekin on tosi coolia.
3) Lähdetään kävelemään autossa olevasta kartasta päähän skannattujen muistikuvien mukaan toiselle kiintopisteelle orientointia varten. HUOM! Pistettä EI missään nimessä ole tarkastettu etukäteen maastossa.
4) Tiukkojen etsintöjen jälkeen piste löydetään. Siitä ei näy kojeelle.
5) Karsitaan iso kasa kaupunkipuiston istutushavupuiden oksia linkkarilla tai muulla teräesineellä mikä taskusta löytyy.
6) Lopuksi huomataaan, että oma auto on pisteen edessä. Voihan.. peeiiästee-ee.

Että sellaista. Viime viikon oppiminen oli sarjassamme "vau, siistiä, voiko näinkin hienosti mitata" ja tämä viikko on sitten öösarjassa "voi, pee, voiko tämänkin virheen tehdä näin monta kertaa saman päivän aikana". Noh, jos on ollut sata vuotta alalla, niin ei siinä paljon auta aukoa päätä. Ei voi kun sydän kurkussa katsoa vierestä, kun se prismasauva kaatuu taas...

Lopuksi pari kuvaa. Eilen kävin lenkillä, oli ihanan aurinkoista ja lämmintä. Yksi puisto oli aivan täynnä näitä pieniä kukkasia, tulppaaneita tai mitälie.

Maanantaina tein vielä vii
me viikon huvipuisto- projektia. Bredan lähellä on siis Disneylandiakin isommaksi mainostettu huvipuisto, jossa
käydään mittaamassa aina, kun uusia kukkia tai puita istutetaan tai jotain muita muutoksia tapahtuu. Ja niitähän tapahtuu!
Ihana projekti kerta kaikkiaan, huvipuisto on niiin kaunis
ja vielä voin vaan kuvitella millainen se on kesällä!



7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ton tekstin perusteella Markon sijaisuus ei kestä toukokuun loppuun asti... x)

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä Mikaelin kanssa. Mitä 2,6 metrin pituinen prismasauva on verrattuna esimerkiksi 5 metrin lattaan?. Olet takaisin Suomessa ilmeisesti kuun loppuun mennessä. :D

Terveiset Kiinteistöarvionnin tunnilta, Niko, Mikael, Maija, Eric, Mikke, Lasse, kolmosista Mikko, Vilho, ja Nicodeeemus.
+ Marko

Anonyymi kirjoitti...

Voi vitsi. Mä haluuuuun tonne huvipuistoon ;)

Merituuli kirjoitti...

Kuka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön! :P Ja se prismasauvahan ei sitten ollut mulla, tosin kerran meinasin jäädä kaatuvan sellaisen alle. Mainiota kuulla teistä, loppukiritsempit kaikille ja sitten töihin!!

Suvi! Niin mäkin! Mennään siis huvipuistoon, ihan varmasti. :)

katja_helena kirjoitti...

Voiskohan kukat ennemmin olla krookuksia. Kauniita kuitenkin. Mielenkiintoiselta siun hommat vaikuttaa. Itelle tulee mieleen tää oma "opiskelu" asian tiimoilta ja aina vaa naurattaa enemmän.

Merituuli kirjoitti...

Joo, krookuksia! :D Ai niin, en muistanutkaan, että sullahan on jo paljon kokemusta maanmittausalalta!! Hehe...

minttu kirjoitti...

Heips Merituuli
Liityin tänään lukijoihin ja hauskaa riitti :)
Elämäsi kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, varsinkin nuo kömmähdykset. Eiköhän niitä ole kaikille käynyt, jotka maastossa työskentelevät. Varsinkin nuo pisteisiin liittyvät.
Tsemppiä sulle.