Vaaitusviikko

Sattumaa vaiko ei, tai sitten täällä luullaan, että olen sokerista. Viime viikko tuli kaatamalla vettä ja yhtä päivää lukuun ottamatta istuin koko viikon tietokoneella mallintamassa ja rekisteröimässä laserkeilausaineistoa. Varsin mielenkiintoista hommaa ja uskomattoman hienoja lopputuloksiahan siitä syntyy! Täytyykin printscreenailla jotain hienoja kuvia jahka saan taas jossain vaiheessa siirron sinne sektorille. Varmaan sitten, kun sataa, hehh.

Nyt täällä todellakin on kesä! Loppuviikoksi on luvattu lähes kahtakymmentä astetta lämmintä ja tänäänkin iltapäivällä sai jo pikkuhiljaa availla turvatoppatakin vetoketjuja. Vaaitusta med Triblen Dini ollaan tehty alkuviikko ja sama taitaa jatkua loppuun saakka. Homman ideana on jälleen rakennusten liikkeiden tutkiminen vaaitsemalla seiniin hakatuille pienille metalliputkille tarkka korkeus. Selkeä homma joo, mutta hieman alkoi kummastuttamaan se, että miten me ikinä voidaan saada oikea muutos selville, kun korkeuskiintopisteetkin, joille tarkastetaan, ovat rakennusten seinissä. Ja yleensä vielä aika lähellä vaaittavia alueita. Eikö ne sitten vajoa?! Kyselin työkaverilta ja sekin vähän kummasteli. Ehkä ne korkeuskiintopisteet on vaan asteen verran kovempia kavereita? Viisaammat kertokaa, jotain hämärää tässä täytyy olla!

Alla sitten kuvia, joissa näkyy ahkeraa työntekoa. Eli yksi käyttää kojetta, yksi pitää lattaa ja yksi katsoo karttaa ja puhuu paikallista kieltä ihmetteleville asukkaille.


Tänään oltiin liikkeellä vähän toisenlaisella kokoonpanolla. Kuvassa Virpi ja Sebastian jonkun sedän pihamaalla.

Shoppailutorstai ja Tukholmaan

Tänään oli varaslähtö viikonloppuun. Hollannissa joka torstai on shoppailutorstai, eli kaupat ovat muutaman tunnin normaalia kauemmin auki. Erityisen hauska uusi kokemus oli "ikkunakauppa", jossa katsellaan näyteikkunoista tavaroita, kerätään numeroita ylös ja mennään kassalle numeroiden kanssa. Ja kauppahan myy aivan kaikkea koruista, hajuvesistä ja kodinkoneista aina retkeilytavaroihin saakka. Telttoja on tietenkin hankala laittaa näyteikkunoihin, mutta kekseliäästi olivat laittaneet sitten oikeasta materiaalista valmistetut pienoismallit! :) Ja mukaanhan tarttui kaikkea todella tärkeää tulevia retkiä varten...

Tämä viikko on ollut varsin sateinen ja tuulinen. Venekin jäi rannalle, kun ohjattavuus alkoi olla nolla. Sen sijaan hauska uutinen veneeseen liittyen tuli työpaikalta, kun vene luvattiin meille Suomen tytöille omaan käyttöön ensi viikonlopuksi. Jaaha, katsotaan mitä siitä saadaan aikaiseksi, mutta retkelle tekisi kovasti mieli!

Huomenna matkailen viikonlopuksi Tukholmaan moikkailemaan Juhaa ja Tiinaa. Ihanaa! :)

Leppoisaa

Taas yksi viikko mennä hurahti, se olikin jo kolmas kokonainen. Viikonloppu oli rauhallinen, mutta varsin olutpainotteinen.

Perjantait työpaikalla päättyvät tyypillisesti oluen nautiskeluun. Sitä jaksan vielä kolmenkin viikon jälkeen ihmetellä, että tarjolla on hollantilaisen sijaan aina belgialaista olutta. Noh, hyvää se kuitenkin on, ja se on pääasia.

Lauantaiaamuna sama teema jatkui. Liityin kolmen suomalaissiskoksen joukkoon ja päädyin päivän aikana tutustumaan kahteen lähialueen luostaripanimoon. Toinen oli Hollannin puolella Tilburgissa ja toinen taas erittäin tarkasti Hollannin ja Belgian rajalla Achelissa. Ja kyllä täytyy myöntää, että olut maistui luostarissa kerrassaan mainiolle!! Samalla tuli avattua myös terassikausi siellä luostarin kivimuurien sisällä. Kuvassa näkyy luostarin pihatielle piirretty raja. Ei ollut tullia, joten saattoi ostaa hieman tuliaisia. ;)


Eilen vieteltiin vielä synttäreitä kotona, perheen tytär täytti 18 vuotta ja pidettiin sitten illallisbileet. Tässä kuvassa tämä ihana perhe muutamilla tyttökaverivahvistuksilla. Pöydän päässä itse synttärisankari.


Pelailu jatkui pitkälle illan tai yön puolelle ja tänään töissä meinasi kyllä nukahtaminen käydä laserskannausaineiston rekisteröintiä harjoitellessa. Onneksi automaatista ei kaffe loppunut ja oli hyvää opastusta, kiitos Virpi! Hieman tunnelmaa laski se, kun kuulin että ne blogissakin mainitut sähellysmittaukset oli myös tiedonsiirron jälkeen aika sähellystä. Noh, eipä ole oma pää vadilla... Silti harmittaa, ettei voi tehdä hommia kunnolla.

Huomenna lähden den Haagiin hankkimaan uutta ajokorttia taannoin varastetun tilalle. Jahka byrokratia suo, niin pääsen ehkä jokin päivä ajelemaan täällä myös autoa!

Kuvia

Työturvallisuus hanskassa. Hikinen VCA-kortti hankittu, eli siis pääsin eilen läpi kokeesta, jihuu!! :)

Alkuviikosta opettelin tai muistelin taas perämoottoriveneellä ajamista. Alla näkyvän joen ja ympäristön profiilia mitattiin ja tehtäväkseni ei osunut tällä kertaa mittaus vaan veneellä ajo. Siinä olikin haastetta kerrassaan, kun joki oli kapea ja aika tarkasti piti aina osua reunaan. Tämä on joku jättiprojekti, jota on tehty kauan. Muistankohan ihan väärin, että Allukin olisit samantyyppisissä hommissa joskus ollut?


Ja tänään olin taas Eftelingissä. Minna toivoit ponia tuliaiseks, löytyi vain aasi.


Näissä kuvissa näyttää, että täällä ois jotenkin kylmä tai talvi... Ja kyllä aamulla onkin aina vilpoisaa. Iltapäivällä, kun aurinko innostuu oikein kunnolla, niin ihan on jo t-paitakeli! Ainakin lenkkeillessä.

Breda ei ollutkaan Etelä-Hollannissa

Pohjoismaissa hankittu yleissivistys ei riittänyt tietämään, että en todellakaan asu Etelä-Hollannissa, vaikka ingressitekstissä näin lukee. Pomo jutteli viime viikolla projektista, joka on Hollannin eteläosassa ja koska sinne on niin pitkä matka, siellä ollaan yötä bungalowissa. Noh, siinä sitten ihmettelemään, että eikös tässä aika etelässä nyt olla. Ja pomolla meni kahvit väärään kurkkuun ihan kirjaimellisesti. Eli väärin meni, en asu Etelä-Hollannissa sen kummassakaan merkityksessä. Kaivoin sitten nopsaan kartan esille ja totesin sen avulla, että Hollannin eteläosat on paaaljon Bredaa etelämpänä ja Etelä-Hollanti on sitten taas ihan eri maakunta. Breda kuuluu taas Pohjois-Brabantin maakuntaan. Monimutkaista. Tässä alla Wikipediasta ryövätty kartta.

Tragikomiikkaa

Hello!

Olen tässä nyt parisen päivää pitänyt pientä mykkäkoulua töissä. Eikä johdu mistään mielentilasta tai muustakaan asenneongelmasta, vaan minulla ja työkaverillani on vaan niin kutsuttu vankka kielimuuri välillämme. Ihan kaikki muukaan ei ole mennyt putkeen ja muutaman kerran on tullut jo elävästi mieleen Vallilanlaakson maastarit. Terveisiä vaan Pontukselle, joka tuskin tätä blogia lukee, mutta näköjään täällä ammattimaailmassakin (joillakin) on tapana kantaa uuden karheita takymetreja kolmijalkojen päällä hmm.. Ja huhhoi kuinka monta kertaa kahden päivän aikana 2.6 metrin pituinen prismasauva prismoineen on sanonut kops; ensin nurmikkoon, sitten asfalttiin autotielle ja loppuhuipennuksena autokaupan ikkunaan. Ja se oli aika kova KOPS.

Ja sitten havainnollinen esimerkki autolla kulkeville aloitteleville mittamiehille:
1) On tosi helppoa ja coolia parkkeerata firman logoilla varustettu auto puolen metrin päähän kiintopisteestä keskelle pyörätietä. Tätä ennen ilman muuta ajetaan mahdollisimman pitkä pätkä pyörätietä hätävilkut päällä vaikka vieressä menisikin autotie.
2) Pystytetään koje pisteen päälle ja otetaan käyttöön takymetrin robottiominaisuudet, koska sekin on tosi coolia.
3) Lähdetään kävelemään autossa olevasta kartasta päähän skannattujen muistikuvien mukaan toiselle kiintopisteelle orientointia varten. HUOM! Pistettä EI missään nimessä ole tarkastettu etukäteen maastossa.
4) Tiukkojen etsintöjen jälkeen piste löydetään. Siitä ei näy kojeelle.
5) Karsitaan iso kasa kaupunkipuiston istutushavupuiden oksia linkkarilla tai muulla teräesineellä mikä taskusta löytyy.
6) Lopuksi huomataaan, että oma auto on pisteen edessä. Voihan.. peeiiästee-ee.

Että sellaista. Viime viikon oppiminen oli sarjassamme "vau, siistiä, voiko näinkin hienosti mitata" ja tämä viikko on sitten öösarjassa "voi, pee, voiko tämänkin virheen tehdä näin monta kertaa saman päivän aikana". Noh, jos on ollut sata vuotta alalla, niin ei siinä paljon auta aukoa päätä. Ei voi kun sydän kurkussa katsoa vierestä, kun se prismasauva kaatuu taas...

Lopuksi pari kuvaa. Eilen kävin lenkillä, oli ihanan aurinkoista ja lämmintä. Yksi puisto oli aivan täynnä näitä pieniä kukkasia, tulppaaneita tai mitälie.

Maanantaina tein vielä vii

me viikon huvipuisto- projektia. Bredan lähellä on siis Disneylandiakin isommaksi mainostettu huvipuisto, jossa

käydään mittaamassa aina, kun uusia kukkia tai puita istutetaan tai jotain muita muutoksia tapahtuu. Ja niitähän tapahtuu!

Ihana projekti kerta kaikkiaan, huvipuisto on niiin kaunis

ja vielä voin vaan kuvitella millainen se on kesällä!

Todella turvallinen olo

Tänään satoi vettä ja kappas, kun sattuikin sopivasti toimistopäivä.

Päivän aikana tein kolme työturvakoetta. Ensimmäinen käsitteli työmaatoimintaa ja -käyttäytymistä. Toinen oli pelkästään myrkkykaasusta H2S eli rikkivedystä, joka osoittautui tappavan tehokkaaksi. Molemmat näistä kokeista tehtiin videoiden avulla. Eli ensin katselin videoanimaation ja sen jälkeen vastasin kysymyksiin. Rima heilui lujaa, mutta läpihän ne meni. Sain ensimmäiset leimat vihreään työturvapassiini.

Iltapäivän projekti olikin sitten kolmas työturvakoe, jonka läpäisi sillä, että vastasi erilaisia riskitilanteita käsitteleviin kysymyksiin oikein. Yrityksiä oli rajattomasti. Käytännössä homma toimi niin, että ensin katselin jotain kuvaa jostain työtilanteesta. Sen jälkeen piti tunnistaa riskit, pohtia mitä pitäisi tehdä toisin ja suunnitella turvallisempi työtilanne. Yhtä vaihetta kohden oli yksi kysymys, johon oli 5-10 vaihtoehtoa, joista yksi tai useampi saattoi olla oikein. Myönnettäköön, että kävi muutamat todennäköisyyslaskennan kaavat mielessä, kun on kymmenenen kohtaa, joista ymmärtää seitsemän, joista kaksi on varmasti oikein ja kaksi ehkä ja yhteensä oikeita vastauksia on X.

Joopa joo, onneksi siitä tietokoneella tehtävästä kokeesta lähti niin kova ääni aina väärin vastatessa, että loppujen lopuksi sitä koetta oli tekemässä puoli toimistoa. Siinä hirveässä "NO, YOUR ANSWER IS WRONG, TRY AGAIN" metelissä ei varmasti kukaan saanut omia töitään edistettyä. Noh, kokeen arvioitu kestoaika oli 45 minuuttia. Ja sainhan sen lopulta (pienellä avustuksella) valmiiksi jo reilun kahden tunnin jälkeen. Huhhuh mikä tuskainen urakka. Työkavereilla taisi sen sijaan olla hauskaa.

Tässä olikin hyvää treeniä ensi viikon todellista koitosta varten. Täytyy kyllä todeta, että aika hukassa on tuo alan sanasto, mutta vielähän tässä ehtii treenailla. Viikon päästä tiistaina minulle on varattu aika työturvakokeeseen, joka järjestetään jossain ihan toisessa kaupungissa ja oikeiden vaihtoehtojen raksimiseen on varattu huikeat 90 minuuttia.

Ja turvallisin mielin käyn nukkumaan. Goedenacht!

Oikeita töitä ja PYÖRÄ!

Hyvää viikonloppua!

Tuli juuri nukuttua 14 tunnin yöunet. Eilen sammui lamppu aivan väkisin kello seitsemän illalla. Syy taisi olla aika tiukka kombinaatio viime viikkoisesta Comeniuksesta ja tän viikon ulkohommista. Noh, nyt jaksaa taas!

Loppuviikko ei mennytkään ihan niin leppoisissa merkeissä, kun vielä edellistä tekstiä kirjoittaessani luulin. Keskiviikkoiltana firmaan tuli puhelu Bredan kapungilta, jossa kaivattiin kiireapua. Paniikin kohteena oli 25 hehtaaria rakennusmaata, oikeastaan siis hiekkaa ja ojia. Kaupungilla ja urakoitsijalla oli jonkinnäköinen erimielisyys siitä, kuinka paljon maansiirtotöitä täytyy tehdä ennen kuin rakentaminen voi alkaa, ja meidän tehtävänä oli tehdä maastomalli. No juu, eipä siinä sitten muuta, kun tohinaksi vaan, kaksi päivää aikaa. Alkujärkytys oli aika iso, kun saavuttiin Bredan länsireunassa sijaitsevalle suurelle tyhjälle hiekka-aukiolle. Kiireeksi piti pistää, jotta homman ehtisi saada valmiiksi. Aluksi rakennettiin vajaat kymmenen apupistettä ja sitten vaan Leica esiin ja töihin. Meidän kahden hengen tehotiimimme teki kaksi päivää täyttä duunia ja vähän ylitöitä kaupan päälle. Perjantaina kahdelta oli homma valmis ja blokkarissa 950 takymetrilla mitattua pistettä. Lopuksi vielä vaaittiin apupisteet ja homma oli mittausten osalta valmis.

Viikonloppu alkoi siis nukkumisella, mutta heti herättyäni talon isäntä kertoi käyneensä eilen katsomassa minulle pyörää. Aikas kilttiä! Ajeltiin autolla muutaman kilometrin päähän hollantilaiseen Kierrätyskeskukseen ja siellä oli kasapäin hyväkuntoisia pyöriä. Valitsin sellaisen hienon sinisen citymaastopyörän, joka lähti mukaan 65 eurolla. Kävin heti tekemässä kaupunkikierroksen ja hienosti tuntui toimivan. Huomisen missiona on testata noin viiden kilometrin reitti täältä asunnolta töihin. Maanantaista lähtien alan sitten kulkea pyörällä tätä matkaa, kun tähän mennessä aina joku työkaveri on käynyt hakemassa minut autolla.

Jaaha, nyt alkaa tiukka työturva-asioiden opiskelu! 8)

Voihan vaaitus

Jihhuu,

Kylläpä tuntuu kahden päivän jälkeen, että on saanut enemmän mittauskokemusta kuin ikinä. Työaika käytetään tehokkaasti ja matka-aikoja ei töiksi lasketa.












Kaikki tähän mennessä suoritetut mittaukset ovat liittyneet maanpinnan muutoksiin. Tietyt kohteet käydään mittaamassa monta kertaa vuodessa samalla kaavalla ja saadut arvot tilastoidaan. Eilen mittasimme tunneliin menevän luiskan muutoksia. Luiskan päälle oli tehty jo aiemmin pisteitä, jotka nyt havainnoitiin kahdeksasta eri kojeasemasta siten, että jokainen piste tuli havaittua vähintään neljä kertaa. Pisteitä oli yhteensä noin 40 ja joten ihan pienestä hommasta ei ollut kyse.

Tänään oli vuorossa vaaitusta Dortrechtin idylisissä keskustakortteleissa. Dortrecht on hurjan kaunis ja vanha kaupunki, ja tällä kertaa rakennusten muutoksia tutkittiin tarkkavaaituskojeen takaa. Mittausten kohteeksi oli joutunut vanha kirkko, joka oli muutettu kouluksi. Muutenkin kirkot ovat saaneet täällä ihmeellisiä uusia käyttötarkoituksia, Bredassakin yksi on kasino ja toinen taidemuseo. Mittaukset sujuivat kojeen alkukankeuksien ja akkuvaikeuksien jälkeen ihan mukavasti. Suurin keskittyminen meni latan kanssa siihen, että täytyi parhaan mukaan olla teilaamatta joka puolelta hyökkääviä pyöräilijöitä. Vaaituksen jälkeen kiipeiltiin tikapuilla tutkimassa rakennuksen seinään limittäin porattuja pieniä laattoja, joiden paikkoja verrattiin puolen vuoden takaisiin. Millin, kahden muutoksia oli havaittavissa...

Loppupäivästä toimistolla jaettiin jo seuraavan päivän hommia ja saimme käskyn lähteä tutustumaan huomisen mittausalueeseen jo tänään. Tässä vähän esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Hauskaa on siis luvassa! :)

Päivänä ennen ensimmäistä työpäivää

Heipä hei Bredasta!

Aurinko paistoi tänään koko päivän. Ulkona on lämmin, mutta sisällä tosi kylmä. Ja juujoo, kyllähän suomalainen kylmää kestää vai miten se meni!?! :/

Tosiaan, palasin eilen Comenius-reissulta Italiasta kotiin, enkä Suomeen vaan Hollantiin. Mainio ja jopa liian touhukas Comenius-viikko oli syönyt kaikki voimat, nukahdin illalla kahdeksalta, pm ja heräsin aamulla pipo päässä kellon soittoon kahdeksalta, am.

Päivän aikana oli tarkoitus hoitaa sataviisi käytännön asiaa ja aikas hyvin niistä tuli suoriuduttua firman suomalaisvahvistuksen Virpin avustuksella! Sain jonkun sofinummerin (yber tärkeä), puhelinnumeron, pankkitilin ja työpaikkaankin ehdin tutustua.

Työpaikan toimistolla pääsin kättelemään paljon mukavia ihmisiä, kirjoitin työsopparit, sain karmaisevat työvaatteet sekä työturvapassin, johon tosin sain kirjoittaa vain oman nimeni. Tärkeät työturvaleimat saavuttaa lukemalla 150 sivua työturvaenglantia ja läpäisemällä hyväksytysti kokeen. Ja työturvapassi täytyy olla mukana useilla työmailla samoin kuin oikea passi.

Huomenna pääsenkin sitten itse asiaan. Heti aamusta lähden tekemään tunnelimittauksia! :)